"Missä ne sepitelmät ovat?"
"Päässäni."
"Mutta, hitossa, jos niitä ei ole vielä paperille pantu, niin ettehän voi niitä polttaa?"
"Totta kyllä", älysi la Fontaine. "Kuitenkin, jollen polta niitä…"
"Niin, miten käykään, jos ette polta niitä?"
"Käy niin ikävästi, että ne jäävät mieleeni enkä voi niitä koskaan unohtaa."
"Lempo!" äännähti Loret; "sehän on vaarallista! Sellaisesta tulee hulluksi!"
"Kirottua! Mitä tehdä?" päivitteli la Fontaine.
"Minäpä keksin keinon", virkkoi Molière, joka oli juuri saapunut kuulemaan.
"Millaisen?"