"Se on uuni, monseigneur."
"Kyllä, tiettävästi; mutta lausuitte Shakespearea; minä sen sijaan lausun Molièreä: 'onpa ero uuneilla ja uuneilla'; tämä näyttää suorastaan helvetilliseltä, enkä minä pidä sen hajusta. Mitä siinä valmistetaan?"
"Sitä, mitä teidän ylhäisyytenne on minulta pyytänyt."
"Mitä tarkoitatte?"
"Niin, teidän ylhäisyytenne on luullakseni suosiollisesti luvannut vastaanottaa näytteen ammattitaidostani. Minä en oikeastaan aikonut ryhtyä työhön ennenkuin huomisiltana, koska teidän ylhäisyytenne piti tulla tänne ylihuomenna. Mutta kun te muutittekin päätöstänne ja heti kun näin teidät matkalla tänne Saint-Claude-kadulle, lämmitin minä uunin ja valmistin sekoituksen. Siitä on seurauksena, että uuni toimii paraikaa ja että kymmenen minuutin päästä saatte kultanne. Sallikaa minun avata luukkua, lisätäkseni vetoa."
"Mitä, nuoko sulattimet uunin päällyställä…"
"Antavat meille kymmenen minuutin päästä yhtä puhdasta kultaa kuin Venetsian sekiinit ja Toskanan floriinit."
"No, näyttäkäähän, jos sitä saa nähdä."
"Kyllä: ensin vain muutamia varokeinoja."
"Mitä sitten?"