"Niin, ei vielä."
"Sillä rakkaudella on siis tulevaisuutta?"
"Miksikä ei?"
"Ja te voisitte sanoa minulle, eikö se rakkaus ole mieletöntä, kuten minä itse luulin, kuten minä vieläkin luulen, kuten luulen aina siihen saakka, kunnes saan todistuksen, että asia on toisin?"
"Te pyydätte sangen paljoa, monseigneur; minä en voi sanoa teille mitään ennenkuin pääsen kosketuksiin henkilön kanssa, joka on tuohon rakkauteenne syynä, tai saan jonkin esineen, joka on hänen."
"Ja minkälaista esinettä siihen tarvitaan?"
"Esimerkiksi kihara hänen kauniista kultaisesta tukastaan, kuinka pieni tahansa."
"Ah, toden totta, te olette syvästi viisas mies! Niin, olette sen itse sanonut, te luette sydämiä aivan niinkuin minä lukisin kirjaa."
"Samoin väitti eräs sukulais-raukkannekin, ritari Louis de Rohan, kun hyvästelin häntä Bastiljin pengermällä mestauslavan juurella, jolle hän niin uljaasti nousi."
"Sanoiko hän niin… että te olitte syvästi viisas mies?"