"Ja että minä osaan lukea ihmisten sydämiä. Kyllä, sillä minä olin valmistanut häntä siihen, että ritari de Préault kavalsi hänet."
"Kuinka omituisesti te vertaatte minua ja tuota sukulaistani toisiimme!" sanoi kardinaali ja kalpeni väkisinkin.
"Sanon sen ainoastaan muistuttaakseni teille, että teidän on oltava varovainen, monseigneur, hankkiessanne omaksenne hiuskiharan, joka teidän on leikattava kruunun alta."
"Olkoon se otettava mistä tahansa, te saatte sen, monsieur."
"Hyvä; tässä on nyt kultanne, monseigneur; toivoakseni ette enää epäile, että se on kultaa."
"Antakaa minulle kynä ja paperia."
"Mitä varten, monseigneur?"
"Kirjoittaakseni teille velkakirjan näistä sadastatuhannesta écusta, jotka te kohteliaasti minulle lainaatte."
"Mitä ajattelette, monseigneur! Minulle velkakirja, — mitä minä sillä tekisin?"
"Minä lainaan usein, hyvä kreivi", vastasi kardinaali, "mutta vakuutan teille, etten koskaan ota vastaan lahjoja".