"Kappale valkeaa kangasta näkyy noiden ruumiiden alta. Siskollani oli valkea puku. Antakaa, monsieur, Herran tähden minulle lyhtyänne!"
Filip oli tosiaan huomannut valkean kangaskappaleen ja oli tarttunut siihen; hänen täytyi kuitenkin päästää irti, sillä hänellä oli ainoastaan yksi käsi ja siihen piti hänen nyt ottaa lyhty.
"Se on kappale naisen pukua, muuan nuori mies kouristaa sitä kädessään", huudahti hän, "samanlaista valkeaa pukua kuin Andréella oli yllään. Voi, Andrée! Andrée!"
Ja nuori mies vaikeroi sydäntä särkevästi.
Vanhus tuli vuorostaan tarkastamaan.
"Se on hän!" huudahti hän ja levitti sylinsä.
Tämä huudahdus sai Filipin jälleen tarkkaavaiseksi.
"Gilbert!…" huudahti hän nyt puolestaan.
"Tunnetteko te Gilbertin?"
"Gilbertiäkö etsitte?"