Nämä kaksi huudahdusta kuuluivat melkein yhtaikaa.
Vanhus tarttui Gilbertin käteen. Se oli jäykkä ja kylmä.
Filip aukaisi nuorukaisen liivit, työnsi paidan reunan syrjään ja asetti kätensä sydämen kohdalle.
"Gilbert-raukka!" sanoi hän.
"Rakas lapsukaiseni!" huokasi vanhus.
"Hän hengittää! Hän elää… hän elää, kuuletteko!" huudahti Filip.
"Oi, luuletteko niin?"
"Kyllä, minä olen siitä nyt varma, hänen sydämensä sykkii."
"Aivan totta", vastasi vanhus. "Apua, apua! Tuollahan on lääkäri."
"Oh, autetaan itse itseämme, monsieur; sillä kun minä äsken pyysin häneltä apua, kieltäytyi hän minulle sitä antamasta."