"Tarkoin asiaa ajatellen ei siitä sovi olla kuninkaalle vihainen", sanoi marski; "hänen majesteettiaan ei voida syyttää vilpistä eikä petoksesta. Kuningas on pitänyt sanansa."
"Kyllä, jukoliste!" huudahti Jean nykäyttäen hartioitaan, ja se nykäys oli sangen rahvasmainen, jopa enemmän puhuvakin.
"Mutta mitä hän lupasi?" huusi kreivitär. "Kiittää Choiseulia hänen palveluksestaan."
"Aivan niin, madame, minä kuulin itse, että hänen majesteettinsa kiitteli ministeriä hänen palveluksistaan. Lause voidaan tulkita kahdella tavalla, ja diplomaattisissa asioissa käyttää kukin tulkintamuotoa, joka on hänelle itselleen edullisempi; te käsitätte sen toisella tavalla, kuningas toisella. Tässä tapauksessa ei huomispäivästä enää ole riitaa; teidän käsityksenne mukaan piti kuninkaan täyttää lupauksensa tänään: hän on sen nyt täyttänyt. Minä, joka tässä teille puhun, olen kuullut hänen lausuvan nuo hartaat kiitoksensa."
"Herttua, minun mielestäni ei tämä ole sopiva tilaisuus laskea leikkiä."
"Leikkiäkö luulette minun laskevan, kreivitär? Kysykääpä varakreivi Jeanilta."
"Ei, pardieu, tässä ei leikitellä! Tänä aamuna on kuningas halaillut, sylitellyt ja hyväillyt Choiseulia, ja nyt he parhaillaan kävelevät yhdessä käsikoukkua Trianonissa."
"Käsikoukkua!" huusi Chon, joka oli pujahtanut kreivittären huoneeseen ja kohotti nyt valkeita käsivarsiaan kattoa kohti kuin uusi epätoivoisen Nioben patsas.
"Niin, minut on puijattu", sanoi kreivitär; "mutta antaahan olla, saadaanpas nähdä… Chon, ensin täytyy kutsuttaa takaisin metsästysretkeä varten lähetetyt vaununi, minä en sinne mene".
"Oikein", sanoi Jean.