"Odottakaahan!" huudahti Richelieu. "Ei hätiköimistä, ei happamia ilmeitä… Ah, anteeksi, kreivitär, että uskallan teitä neuvoa, anteeksi."
"Jatkakaa vain, herttua, älkää huoliko, minä luulenkin menettäväni aivan järkeni. Kas niin se käy: ensin ei meikäläinen tahdo sekaantua politiikkaan, mutta heti, kun siihen sekautuu, upottaa itserakkaus meidät siihen korvia myöten… Te siis sanotte…?"
"Ettei tänään ole viisasta näyttäytyä happamena. Ajatelkaa, kreivitär, että asema on tukala. Jos kuningas ehdottomasti pysyy kiinni Choiseulissa, jos hän antaa dauphinen vaikuttaa itseensä, jos hän loukkaa teitä vasten kasvojakin, niin täytyy teidän…"
"Mitä?"
"Täytyy teidän olla vieläkin herttaisempi kuin jo olette, kreivitär. Minä tiedän kyllä, että se on suorastaan mahdotonta; mutta mahdotonkin käy asemassamme välttämättömäksi: tehkää tuo mahdoton…"
Kreivitär aprikoi.
"Sillä ajatelkaas, jos kuningas ottaisi täällä muotiin saksalaiset tavat", jatkoi herttua.
"Jos hänestä tulisi siveä!" huudahti Jean kauhun vallassa.
"Kuka sen takaa, kreivitär?" virkkoi Richelieu, "vaihtelu viehättää".
"Oh, mitä siihen tulee", vastasi kreivitär melkoisen huonouskoisena, "sitä minä en luule".