"On tapahtunut kummempiakin asioita, madame; ja muistakaa tarinaa pirusta, joka rupesi munkiksi… Siis ei saa näyttää hapanta naamaa."
"Niin, sitä ei saa tehdä", toisti Jean.
"Mutta minä halkean raivosta!"
"Sen minä kyllä uskon, parbleu; haljetkaa, kreivitär, mutta älkää antako kuninkaan, nimittäin herra de Choiseulin, sitä huomata. Haljetkaa vain meille, olkaa ehyt heille."
"Ja minun pitäisi mennä metsästysretkelle?"
"Se olisi viisasta."
"Entä te itse, herttua?"
"Oh, vaikka minun pitäisi metsästää nelinkontin, niin minä menen sinne."
"Siinä tapauksessa te tulette minun vaunuissani!" huudahti kreivitär nähdäkseen, mitä hänen liittolaisensa siitä arvelisi.
"Kreivitär", vastasi herttua mairealla äänellä salatakseen harmiaan, "se on liian suuri onni…"