"Joten siitä kieltäydytte, eikö niin?"
"Minäkö? Jumala varjelkoon!"
"Ajatelkaa, te saatatte itsenne noloon asemaan."
"Minä en tahdo nolata itseäni."
"Hän tunnustaa sen, hän julkeaa tunnustaa sen!" huudahti rouva Dubarry.
"Kreivitär, kreivitär, herra de Choiseul ei anna minulle anteeksi koskaan!"
"Oletteko te jo niin sievissä väleissä herra de Choiseulin kanssa?"
"Kreivitär, mutta, kreivitär, minä joudun ikäviin väleihin madame la dauphinen kanssa."
"Onko teistä mieluisempaa, että käymme kumpikin sotaa omalla tahollamme, mutta jakamatta myöskään saalista? Vielä on aika valita. Vielä ette ole paljastettu, ja voitte vielä erota yhtiöstä."
"Te tunnette minut väärin, kreivitär", virkkoi herttua suudellen rouva Dubarryn kättä. "Epäilinkö minä teidän esittelypäivänänne, kun teille täytyi saada puku, kähertäjä ja vaunut. Kas niin: minä en epäröi tänäänkään! Niin, niin, minä olen rohkeampi kuin luulettekaan."