"Se on sovittu, me ajamme siis yhdessä metsästysretkellä, ja siitä saan hyvän syyn, ettei minun tarvitse katsella kehenkään eikä kuunnella ja puhutella ketään."
"Eikö edes kuningasta?"
"Päinvastoin, minä annan hänelle sellaisia sulosanoja, että hän tulee epätoivosta hulluksi."
"Hyvä, se on sotataitoa, se."
"Mutta sinä, Jean, mitä sinä teet? Nouse nyt edes hiukan näkyviin tyynyjesi sisästä, sinähän antaudut elävänä, ystäväni."
"Mitäkö minä aion tehdä? Tahdotko sen tietää?"
"Luonnollisesti; ehkäpä siitäkin on meille jotakin apua."
"Hyvä, minä ajattelen, että…"
"Että?"
"Että juuri nyt muokkaavat kaupungin ja maaseudun viisuntekijät meitä kaikilla mahdollisilla mitoilla; että Nouvelles à la main hakkaa meitä niinkuin murekelihaa; Le Gazetier cuirassé ampuu meitä kyrassiemme rakoon; että La Journal des Observateurs tarkastaa meitä munaskuihin saakka. Yhdellä sanalla: huomenna olemme sellaisessa tilassa, että yksin Choiseuliakin säälittää."