— Ei, — ajatteli hän sitten itsekseen, — ei: kaikki on hänessä pelkkää laskelmaa; hän tulee luokseni ainoastaan pakosta ja oman etunsa vuoksi. Hän siis hyötyisi jotakin siitä; mutta kuka tietää, mitä minä silloin menettäisin?
Ja näin ajatellen laski hän kätensä jälleen alas oven rivalta. Nicole naputti pari kolme kertaa turhaan oveen, ja läksi sitten matkaansa kulmat rypyssä.
Gilbert säilytti siis täydellisesti edullisemman asemansa; ja Nicole koetti olla yhä ovelampi, ettei kadottaisi omia voitonmahdollisuuksiaan. Viimein rajoittuivat nämä kaikki suunnitelmat ja vastasuunnitelmat seuraaviin sanoihin, joita sotaakäyvät vaihtoivat keskenään eräänä iltana jouduttuaan sattumalta yhteen kappelin ovella:
"Kas, monsieur Gilbert, hyvää iltaa; tekin olette siis täällä?"
"Oho, hyvää iltaa, mademoiselle Nicole; oletteko tekin Trianonissa?"
"Kuten näette, olen neidin kamarineitsyenä."
"Ja minä puutarha-apurina."
Sitten lyykisti Nicole kauniisti Gilbertille, joka kumarsi hänelle kohteliaasti kuin hovimies, ja siten he erosivat.
Gilbert oli menossa huoneeseensa, ja hän läksikin nyt muka jatkamaan matkaansa.
Nicole puolestaan oli tullut asunnostaan ja hän laskeusi edelleen alas portaita. Mutta Gilbert kääntyikin ja hiipi ketun askelilla Nicolen perässä, ollen varma siitä, että Nicole menisi tapaamaan herra Beausirea.