"Parlamentin asiamiehet", ilmoitti hän rauhattomana.
"Kuinka?" huudahti Richelieu.
"Parlamentin miehet täällä?… Mitä he minusta tahtovat?" kysyi herttua d'Aiguillon, jota hänen enonsa hymy sangen vähän rauhoitti.
"Kuninkaan nimessä!" kaikui luja ääni etuhuoneen ovipuolelta.
"Johan nyt!" huudahti Richelieu.
Herttua d'Aiguillon nousi kalpeana ylös ja meni salin ovelle johtaakseen itse sisään parlamentin kaksi asiamiestä, joiden takana seisoi liikkumatta kaksi kaupunginpalvelijaa, ja heistä syrjemmällä liuta ällistyneitä lakeijoja.
"Mitä asiaa teillä on minulle?" kysyi herttua värähtävällä äänellä.
"Onko meillä kunnia saada puhutella itseään herttua d'Aiguillonia?" kysyi toinen parlamentin asiamies.
"Kyllä, minä olen herttua d'Aiguillon, messieurs."
Asiamies veti silloin syvään kumartaen vyönauhansa alta asianomaiseen muotoon laaditun päätöksen, jonka hän luki korkealla ja selvällä äänellä.