Rouva kapusi ylös pari askelmaa. Herttua seurasi häntä.
"Kyllä, oikein hullutteleva viisu", jatkoi herttua.
"Hullutteleva viisu minun oikeusjutustani?…"
" Dame, arvostelkaa itse… Mutta ehkäpä te sen jo tunnette?…"
"En laisinkaan."
"Se lauletaan samalla nuotilla kuin La Belle Bourbonnaise; se alkaa näin:
"Béarnin rouva hempein, mua katso silmin lempein; ma mistä kummin saan?"
"— Niin puhuu rouva Dubarry, ymmärrättehän."
"Mutta sehän on häntä kohtaan hävytöntä…"
"Minkäpä sille mahtaa… Viisujen tekijät… he eivät haikaile mitään… Hyvä Jumala, kuinka tämä köysi on rasvainen! Ja te vastaatte puolestanne laulussa: