"Kuinka niin, herra herttua?"
"Te otatte paperinne takaisin tältä kunnon mieheltä siksi, että hän panee vastalauseensa; miksi te niin teette?"
"Viedäkseni ne toiselle prokuraattorille, toiselle asianajajalle!" huudahti kreivitär.
Herra Flageot loi silmänsä ylös taivasta kohti, huulillaan kieltäymyksen ja stoalaisen alistuvainen surumielinen hymy.
"Mutta", jatkoi marski kuiskien yhä kreivittären korvaan, "koska on päätetty, ettei kamari langeta mitään tuomioita, niin eihän mikään muukaan prokuraattori voi teidän hyväksenne enempää kuin herra Flageot, rakas madame…"
"Niillä on siis oikein yhteinen juoni?"
" Pardieu! Luuletteko tätä herraa niin tuhmaksi, että hän yksinään nousisi panemaan vastalausettaan ja hävittämään itseltään koko käyttäjäpiirinsä; luuletteko, etteivät hänen virkaveljensä menettele samalla tavoin kuin hän, ja siis myöskin tue häntä?"
"Mutta te, monseigneur, mitä te nyt teette?"
"Minäkö? Minä sanon, että herra Flageot on sangen kunniallinen prokuraattori ja että minun oikeuspaperini ovat yhtä hyvissä käsissä hänellä kuin minulla itsellänikin… Niin ollen minä jätän ne edelleen hänen haltuunsa, tietysti maksaen hänen vaivansa, kuten jatkaisi hän jutun loppuun."
"Sanotaan hyvällä syyllä, herra marski, että te olette jalomielinen ja antelias mies!" huudahti herra Flageot. "Minä levitän sitä mainettanne, herra herttua."