Herttua d'Aiguillon ei puolestaan ollut myöskään hukannut aikaansa, ja hän punoi juuri juonia kuninkaan lemmityisen kanssa, kun Chon tuli pyytämään vastaanottoa rouva de Béarnin puolesta.
Silloin aikoi herttua d'Aiguillon poistua, mutta rouva Dubarry pidätti häntä.
"Minusta olisi parempi, jos te jäisitte tänne", sanoi rouva Dubarry. "Jos tuo vanha kerjäläiseni tulee lainaamaan minulta rahaa, niin on läsnäolonne hyödyllinen, silloin pyytää hän vähemmän."
Ja herttua jäi.
Tilaisuuden vaatimin kasvonilmein istuutui rouva de Béarn kreivitärtä vastapäätä, nojatuoliin, johon kreivitär Dubarry viittasi häntä asettumaan. Ja kun ensimmäiset kohteliaisuudet oli lausuttu, kysyi rouva Dubarry:
"Saanko nyt tietää, mikä onnellinen sattuma teidät tuo luokseni, madame?"
"Oi, madame, suuri onnettomuus vain", vastasi vanha käräjätäti.
"Mikä niin, madame?"
"Uutinen, joka tuottaa hänen majesteetilleen paljon huolta."
"Ilmoittakaa nopeasti, madame."