"Sire, tehän olette kuningas, te olette hallitsija."
"Kyllä, kuningas ja hallitsija, mutta en aina vallitsija."
"Sire, ilmoittakaa tahtonne."
"Sen minä teenkin joka ilta, madame; mutta he ilmoittavat myöskin tahtonsa joka aamu. Ja koska nämä kaksi tahtoa ovat toisiinsa nähden aivan vastakkaisia, niin käy meille kuten maan ja kuun, jotka kiertävät toistensa ympärillä koskaan toisiaan kohtaamatta."
"Sire, teidän äänenne on tarpeeksi mahtava kaikuakseen tuollaisen joukkion alinomaisen huutamisen ylitse."
"Siinä erehdytte. Minä en ole asianajaja, mutta he ovat sitä. Jos minä sanon niin, sanovat he ei; mahdotonta päästä sovintoon… Kuulkaas, jos keksitte jonkin keinon, jolla heidät voi estää sanomasta ei, silloin kun minä sanon toisin, niin olen heti teidän liittolaisenne."
"Sire, minä tiedän sen keinon."
"Sanokaa minulle heti."
"Sen teen, sire. Pitäkää lit de justice."
"Se veisi uuteen pulaan", vastasi kuningas; " lit de justice, ajatteletteko, mitä sanotte, rouva? Se olisi melkein sama kuin vallankumous."