Herttua de Richelieu, joka oli ensin asettunut loitolle sisarenpojastaan, lähestyi nyt häntä, varsinkin silmäyksillään ja salaisen sielunheimolaisuuden hienolla vaistolla.
Mutta silloin kohtasi hänen katsettaan, joka oli alkanut muuttua liian kapinalliseksi, yhtäkkiä rouva Dubarryn kirkas katse. Ja koska Richelieulla oli paremmin kuin monella muulla hyödyllinen taito siirtyä yhdestä mielialasta toiseen, niin heilahti hän nyt heti ivallisesta sävystä ihailevaan, ja hän valitsi kauniin kreivittären leikkauskohdaksi näiden kahden äärimmyyden lävistäjien välillä.
Hän lähetti siis ohimennen rouva Dubarrylle onnittelevan ja kohteliaan hymyn. Mutta kreivitär ei antanut kuitenkaan sen itseään pettää, varsinkaan koska marski, joka oli nyt ryhtynyt lähentelemään yhtaikaa parlamentin jäseniä ja heidän vastapuolellaan olevia prinssejä, oli pakotettu jatkamaan tuota kaksinaista peliään, jota hän tosiasiassa itse mielikin.
Miten monia nähtäviä vesipisarassa! Se on huomioiden tekijälle kokonainen valtameri! Miten monet vuosisadat yhdessä ainoassa sekunnissa, tuossa kuvaamattomassa ikuisuudessa!
Kaikki tämä viimeksi kertomamme tapahtui sinä lyhyenä tuokiona, jolloin hänen majesteettinsa Ludvig XV valmistausi puhumaan ja avaamaan suunsa.
"Te olette nyt kuulleet", lausui hän lujalla äänellä, "mitä kanslerini on teille tahdostani ilmoittanut. Valmistukaa siis tarkoin sitä noudattamaan, sillä sellainen on aikomukseni, enkä sitä koskaan muuta!"
Ludvig XV ponnahutti nämä viimeiset sanat ukkosen jyrinällä ja voimalla; ja ne lamasivatkin kokouksen aivan kuin salaman isku.
Väristys kulki parlamentin jäsenten selkää pitkin, kauhun väristys, joka kohta siirtyi myöskin kansan joukkoon, aivan kuin sähkökipinä kiitää pitkin yhtenäistä ketjua. Sama väristys karmi hienosti myöskin kuninkaan puoluelaisia. Yllätyksen ja ihailun ilmeet liikkuivat kaikilla kasvoilla, tuntuivat kaikissa sydämissä.
Madame la dauphine kiitti kuningasta tahtomattaankin, sillä hänen kauneista silmistään välkähti salama.
Rouva Dubarry sai sen sähkövaikutuksen, eikä voinut olla ponnahtamatta ylös; ja hän olisi taputtanut käsiään, ellei hän hyvin perustelluista syistä olisi pelännyt, että häntä olisi kivitetty hänen ulos mennessään tai että hän seuraavana päivänä olisi saanut postitse sata toistaan inhoittavampaa kuplettia.