— Annan mielelläni anteeksi kaikenlaista.
— Ja te rakastatte minua?
— Hulluuteen asti.
— Huonosta luonteestani huolimatta.
— Kaikesta huolimatta.
— Vannotteko sen.
— Vannon, sanoin minä hiljaa.
Nanine tuli nyt huoneeseen, tuoden lautasia, kylmän kananpojan, pullon bordeaux viiniä, mansikoita ja kaksi ruokaliinaa.
— En tuonut punssia, sanoi hän, — sillä bordeaux on parempaa teille. Eikö totta, herra?
— Tietysti, vastasin minä Margueriten viimeisten sanojen liikuttamana ja säihkyvin silmin häntä katsellen.