— En voi.
— Suunnitelmaa, jonka olen laatinut.
— Ja millainen se on?
— En voi vielä kertoa sinulle sitä, mutta sanon sinulle sen seurauksen. Nimittäin, että minä kuukauden kuluttua olisin vapaa ja velaton, ja että me viettäisimme yhdessä kesän maalla.
— Etkö voi sanoa minulle kuinka se kävisi päinsä?
— En. Vaaditaan ainoastaan, että sinä rakastat minua yhtä paljon kuin minä sinua, niin se onnistuu.
— Ja oletko sinä yksin keksinyt tuon suunnitelman?
— Olen.
— Ja sinä toteutat sen yksin?
— Minä yksin saan kärsiä ikävyydet, sanoi Marguerite huulillaan hymy, jota en koskaan unohda, — mutta me saamme yhdessä nauttia eduista.