— Te ette kylläkään voi ymmärtää, mitä tämä tuntematon, itkevä, näin puettu vieras Teiltä näin varhaisena hetkenä tahtoo, sanoi hän sitten surullisesti hymyillen. — Mutta, herraseni, tulen yksinkertaisesti pyytämään Teiltä suurta palvelusta.
— Puhukaa, herraseni, olen kokonaan käytettävissänne.
— Tehän olitte Marguerite Gautiersin kuoleman jälkeen tapahtuvassa huutokaupassa?
Näin sanoessaan voitti mielenliikutus tuon nuoren miehen ja hän vei jälleen käden silmilleen.
— Vaikutan teistä ehkä naurettavalta, sanoi hän, — mutta suokaa minulle anteeksi ja olkaa vakuutettu siitä, etten koskaan unohda kärsivällisyyttä, jolla tahdotte minua kuunnella.
— Hyvä herra, vastasin minä, — jos palvelus, jonka Teille mahdollisesti voin tehdä, voi lievittää suruanne, niin sanokaa pian mitä voin tehdä hyväksenne, sillä olen tunteva itseni onnelliseksi voidessani palvella Teitä.
— Te ostitte jotakin Margueriten huutokaupasta?
— Kyllä, herra, kirjan.
— Manon Lescaut?
— Aivan niin.