— Onko Teillä vielä tuo kirja?
— Se on makuuhuoneessani.
Kuultuaan tämän näytti siltä kuin Armand Duval olisi vapautunut raskaasta taakasta ja hän kiitti minua ikäänkuin jo olisin tehnyt hänelle palveluksen sillä, etten ollut hävittänyt kirjaa.
Nousin, kävin noutamassa kirjan ja annoin sen hänelle.
— Juuri se! huudahti hän, vilkaisten omistuskirjoitusta ensimmäisellä sivulla ja selaillen kirjaa.
Ja kaksi suurta kyyneltä putosi kirjan lehdille.
— No niin, herra, virkkoi hän ja kohotti päänsä, välittämättä salata sitä, että oli itkenyt ja että oli valmis yhä edelleen itkemään:
— Onko tämä kirja Teille suuren arvoinen?
— Miksi kysytte sitä, herra?
— Koska olen tullut pyytämään, että luovuttaisitte sen minulle.