Se sisälsi seuraavaa:
'Rakas Armand!
Olen saanut kirjeesi ja kiitän Jumalaa siitä, että yhä edelleen olet minulle hyvä. Niin, ystäväni, olen sairas, parantumattomasti sairas. Mutta myötätuntosi minua kohtaan lievittää kärsimyksiäni suuresti. Luultavasti en elä niin kauan, että saisin tilaisuuden puristaa sitä kättä, joka kirjoitti äsken saamani kirjeen, ja jonka sanat parantaisivat minut jos vielä parannettavissa olen. Minä en näe sinua enää, sillä kuolema odottaa minua ja sadat penikulmat eroittavat meidät toisistamme.
Ystävä parka! Sinun entinen Margueritesi on paljon muuttunut, ja kenties onkin parasta, ett'et saa nähdä häntä sellaisena kuin hän nyt on. Kysyt, annanko sinulle anteeksi; oi, täydestä sydämestäni, rakas ystävä, sillä se, että tahdoit tehdä minulle pahaa, oli vain todistus rakkaudesta, jota minua kohtaan tunsit. Olen ollut vuoteessa kokonaisen kuukauden, mutta olen niin kunnioituksesi tarpeessa, että joka päivä pidän kirjaa elämästäni; olen tehnyt sen siitä hetkestä alkaen, jolloin me erosimme ja jatkan sitä siksi kunnes en enää jaksa kynää kädessäni pitää.
Jos myötätunto, jota minua kohtaan tunnet, Armand, on todellista, niin mene palattuasi Julie Duprat'in luokse. Hän antaa sinulle tämän päiväkirjan. Siitä olet löytävä syyn ja puolustuksen siihen mitä välillämme on tapahtunut. Julie on sangen hyvä minulle; me puhumme usein sinusta; hän oli luonani, kun sinun kirjeesi saapui ja me itkimme molemmat sitä lukiessamme.
Ellet olisi antanut minulle tietoja itsestäsi, olisi hän ottanut jättääkseen nämä paperit sinulle palattuasi Ranskaan. Älä kiitä minua niistä. Tämä jokapäiväinen elämäni onnellisten hetkien muisteleminen on tehnyt minulle sanomattoman hyvää; jos sinä kirjaani lukiessasi löydät puolustuksen kaikelle tapahtuneelle, niin löydän minä puolestani siinä arvaamattoman lohdutuksen.
Tahtoisin antaa sinulle jotakin, mikä alituisesti muistuttaisi minusta, mutta koko omaisuuteni on otettu takavarikkoon eikä minulla ole enää mitään.
Ymmärrätkö, ystäväni? Olen kuoleman kynnyksellä, ja minä kuulen huoneeseeni vartijan askeleet, vartijan, jonka velkoojani ovat asettaneet vahtimaan, ettei mitään vietäisi pois ja etten mitään omistaisi, ellen kuolisi. Toivottavasti he eivät sentään ala myyntiä ennenkuin olen kuollut.
Voi, ihmiset ovat armottomia! Tahi oikeammin: Jumala on oikeamielinen ja leppymätön.
No niin, rakas ystävä, saavu huutokauppaan ja osta jotakin, sillä jos säilyttäisin pienimmänkin esineen sinulle ja siitä saataisiin vihiä, syytettäisi minua takavarikoitujen esineiden anastamisesta.