Sellainen hupakko minä olen! Minun on vaikea pitää kynää kädessäni kirjoittaessani tästä sydämeni mielettömästä unelmasta.
Mitä tahansa tapahtuneekin, rakastin sinua paljon, Armand, ja minä olisin kuollut jo aikoja sitten, ellei muisto rakkaudestamme olisi pitänyt minua yllä, niin, ja heikko jälleennäkemisen toivo.
4 päivänä helmikuuta.
Kreivi G… on palannut. Hänen rakastajattarensa petti hänet. Hän on kovin suruissaan, sillä hän rakasti tyttöään. Hän kertoi sen minulle. Tuon poikaparan asiat ovat huonosti, mutta se ei estänyt häntä maksamasta ulosottomiehelleni ja poistamasta vartijaa.
Puhelin hänen kanssaan sinusta, ja hän lupasi puhua sinulle minusta.
Hänellä on hyvä sydän.
Eilen lähetti herttua erään henkilön tiedustelemaan vointiani, ja tänään saapui hän itse. En käsitä kuinka tuo vanhus voi enää elää. Hän istui kolme tuntia luonani, mutta ei puhunut kahtakymmentä sanaakaan. Kaksi suurta kyyneltä vierähti hänen silmistään, kun hän näki kuinka kalpea minä olin. Hänen tytärvainajansa muisto kai puristi ne esille. Hän on ikäänkuin nähnyt tyttärensä kuolevan kaksi kertaa. Hän ei moittinut minua ensinkään. Oli ikäänkuin hän olisi salaisesti nauttinut, nähdessään kuinka tauti oli minua runnellut, ja hän oli ehkä ylpeä saadessaan olla jalkeilla silloin kun minä, vielä nuori ihminen, makasin kärsimysten murtamana.
Ilma on jälleen muuttunut rumaksi. Prudence ei enää käy luonani.
Julie on mahdollisimman paljon tykönäni. Kun en enää voi antaa
Prudencelle niin paljon rahoja kuin ennen, alkaa hän syyttää sitä,
että hänen toimensa pidättävät häntä.
Kun minä nyt, lääkärien lausunnoista huolimatta, olen lähellä kuolemaa, tunnen melkein katumusta, että kuuntelin isääsi; jos olisin tietänyt, etten olisi anastanut enempää kuin vuoden elämästäsi, niin en olisi vastustanut toivomustani saada viettää tuo vuosi yhdessä sinun kanssasi, sillä silloin olisin ainakin saanut kuollessani pitää kiinni ystävän kädestä. Jos olisimme saaneet olla yhdessä tämän vuoden, niin luulen, etten olisi niin pian kuollut. Tapahtukoon Jumalan tahto!
5 päivänä helmikuuta.
Voi, tule, tule, Armand; kärsin kauheita tuskia; Jumalani, minä kuolen!