Rouva Duvernoy käyttäytyy rumasti. Hän, joka miltei kokonaan eli Margueriten kustannuksella, on tehnyt sitoumuksia, joita hän ei voi täyttää, ja kun hän nyt huomaa, että hänen naapurinsa ei enää voi häntä hyödyttää, niin hän ei tule edes enää tervehtimäänkään häntä. Koko maailma hylkää hänet. Kreivi G…n täytyi matkustaa takaisin Lontooseen. Ennen lähtöään lähetti hän meille hiukan rahaa; hän on tehnyt voitavansa; mutta ulosottomiehet ovat taas toimessaan, ja velkojat odottavat vain Margueriten kuolemaa, myydäkseen hänen omaisuutensa.
Olin valmis uhraamaan viimeiset roponi, estääkseni sen, mutta ulosottovirkailija sanoi, että se oli tarpeetonta. Kun hän nyt kuitenkin kuolee, niin on parempi luovuttaa kaikki kuin pelastaa mitään hänen omaisilleen, jotka eivät ole välittäneet hänestä eivätkä ole koskaan rakastaneet häntä. Te ette voi kuvitella millaisessa kurjuudessa tuo tyttöparka kuolee. Eilen ei meillä ollut ropoakaan. Hopeat, jalokivet, saalit, kaikki ovat pantatut, ja loput on myyty tahi ovat merkityt. Marguerite tietää vielä mitä hänen ympärillään tapahtuu, ja hän kärsii siitä koko sielustaan ja ruumiistaan. Suuria kyyneleitä vierii hänen poskillaan, jotka nyt ovat niin kalpeat ja kuihtuneet, että te ette nyt tuntisi entistä rakastettuanne, jos näkisitte hänet. Minun täytyi lupautua kirjoittamaan teille, kun hän ei itse enää jaksanut, ja istun nyt hänen vieressään ja kirjoitan. Hän kääntää silmänsä minua kohti, mutta hän ei näe minua, lähestyvä kuolema on jo laskenut verhonsa hänen silmilleen. Mutta hän hymyilee, ja minä olen varma siitä, että hän on koko sielullaan ja kaikilla ajatuksillaan teidän luonanne.
Joka kerta kun ovi avautuu loistavat hänen silmänsä ja hän luulee joka kerta, että te saavutte. Kun hän sitten huomaakin pettyneensä, palaa hänen kasvoilleen tuskallinen ilme, kylmä hiki kihoaa niille ja poskipäät muuttuvat purppuran punaisiksi.
19 päivänä helmikuuta.
Tämä päivä on ollut kovin surullinen, Armand parka! Aamulla sai
Marguerite tukehtumiskohtauksen, lääkäri iski hänestä suonta ja hän
jaksoi taas hiukan puhua. Lääkäri neuvoi häntä kutsuttamaan papin.
Marguerite suostui siihen ja lääkäri läksi itse toimittamaan asiaa.
Sillä aikaa kutsui Marguerite minut aivan lähelleen, pyysi minua avaamaan kaapin ja osoitti minulle myssyä ja pitkää, pitseillä peitettyä paitaa, sanoen heikolla äänellä:
— Minä kuolen, tehtyäni tunnustukseni; pue minut silloin noihin, ne ovat kuolleen koruja. Voin puhua, mutta olen puhuessani tukehtua. Minä tukehdun! Ilmaa!
Kyyneleet valuivat silmistäni kun menin avaamaan ikkunan; hetkinen sen jälkeen saapui pappi. Menin häntä vastaan. Saatuaan tietää kenen luona hän oli, näytti hän pelkäävän, että hänet otettaisiin huonosti vastaan.
— Astukaa sisään vaan, isä, sanoin minä hänelle.
Hän ei viipynyt kauan sairaan luona, ja kun hän poistui, sanoi hän minulle: