— Syntinen oli hän eläessään, mutta kuollessaan on hän kristitty.
Hetkisen kuluttua palasi hän jälleen ristiä kantavan kuoripojan ja lukkarin seurassa, joka kulki heidän edellään ja soitti kelloa, osoittaen siten, että Jumala saapui kuolevan luo.
He menivät kaikki kolme makuuhuoneeseen, jossa ennen oli kaikunut niin monta ihmeellistä sanaa, mutta joka nyt oli muuttunut pyhätöksi. Minä polvistuin. En tiedä kuinka kauan vaikutus, jonka tuo näky minuun teki, on säilyvä, mutta minä luulen, etten tule enää koskaan elämässäni sellaista kokemaan.
Pappi voiteli kuolevan jalat, kädet ja otsan pyhällä öljyllä ja luki lyhyen rukouksen, ja Marguerite oli nyt valmis lähtemään taivaaseen, jonne hän epäilemättä pääsee, jos Jumala on nähnyt hänen elämänsä koettelemukset ja hänen pyhitetyn kuolemansa.
Siitä lähtien hän ei ole sanonut sanaakaan, eikä liikuttanut jäsentäkään. Ainakin kaksikymmentä kertaa olisin luullut häntä kuolleeksi, ellen olisi kuullut hänen vaivaloista hengitystään.
20 päivänä helmikuuta, kello 5 illalla.
Kaikki on loppu.
Margueriten kuolinkamppailu alkoi viime yönä kello kahden vaiheilla. Kukaan marttyyri ei ole koskaan kärsinyt sellaisia tuskia kuin hän, päättäen huudoista, joita hänen suustaan kuului. Kaksi tahi kolme kertaa kohosi hän istumaan vuoteessa, ikäänkuin tahtoen pidättää elämäänsä, joka palasi Jumalan luo.
Pari kolme kertaa mainitsi hän myöskin teidän nimenne; sitten hän vaikeni ja vaipui raukeana takaisin vuoteeseensa. Kyyneleet virtasivat hänen silmistään ja hän kuoli.
Menin hänen luoksensa ja mainitsin hänen nimensä, mutta kun hän ei vastannut, niin suljin hänen silmänsä ja suutelin häntä otsalle.