— Tunnetteko hänet?
— Kyllä, vastasi nuori mies kumeasti.
— Sulkekaa kirstu ja viekää se pois, sanoi komisaario.
Haudankaivajat laskivat liinan jälleen kuolleen kasvoille, sulkivat arkun ja kantoivat sen pois.
Armand ei liikkunut paikaltaan. Hänen silmänsä olivat kuin kiinninaulatut tyhjään hautaan, ja hän oli yhtä kalpea kuin äsken näkemämme ruumis… Hän seisoi siinä kuin kivettyneenä.
Menin komisaarion luo ja kysyin osoittaen Armand'ia:
— Onko tuon herran läsnäolo vielä välttämätöntä?
— Ei, vastasi hän, — ja kehoitan teitä viemään hänet heti pois, sillä hän näkyy olevan sairas.
— Tulkaa, sanoin silloin Armand'ille ja tartuin hänen käsivarteensa.
— Mistä on kysymys? sanoi hän ja katsoi minuun aivan kuin hän ei olisi tuntenut minua.