— Mutta ei herroja?
— Ei.
— Menkäämme.
Ystäväni kääntyi ulko-ovea kohti.
— Mitä nyt? Ei sitä tiedä, sanoin minä.
— Hän pyysi minua ostamaan makeisia.
Menimme erääseen kauppaan, ja minä olisin tahtonut ostaa pussiin koko liikkeen. Mutta ystäväni pyysi vain:
— Naula sokeroituja viinirypäleitä.
— Tiedättekö, pitääkö hän niistä?
— Hän ei koskaan syö muita makeisia, se on tunnettu asia.