Pilarikäytävässä teatterin ulkopuolella odotti heitä pienikasvuinen palvelija.
— Sanokaa kuskille, että hän odottaa kahvila Anglais'n edessä, menemme sinne jalkaisin, sanoi Marguerite.
Kun minä hiukan sen jälkeen harhailin kadulla, näin Margueriten seisovan tuon kahvilan suuren huoneen ikkunan luona ja nyppivän kamelian toisensa jälkeen rikki kädessä olevasta vihostaan.
Toinen nuorista herroista kumartui hänen olkansa yli ja puhui kuiskaten hänelle.
Menin Maison d'Oriin, joka on vastapäätä Anglais'ta ja asetuin istumaan niin, että saatoin nähdä kysymyksessä olevan ikkunan.
Kello yksi yöllä nousi Marguerite ystävineen vaunuihinsa.
Minä otin ajurin ja seurasin heitä.
Vaunut pysähtyivät d'Antin kadun 9:ssä.
Marguerite astui alas ja läksi yksin kotiinsa.
Se oli epäilemättä sattuma, mutta sattuma, joka teki minut sanomattoman onnelliseksi.