— Teette väärin moittiessanne minua siitä, ainoasta etuoikeudesta, jonka teille suon.
Tuntui todellakin siltä kuin tuo poika parka ei olisi saanut sanoa ainoatakaan sanaa. Hän katsoi miltei rukoillen tuohon nuoreen naiseen.
— Kuulkaahan, Prudence, jatkoi Marguerite, — oletteko tehnyt mitä pyysin teitä tekemään?
— Olen, vastasi Prudence.
— Hyvä, voitte kertoa siitä myöhemmin. Meillä on hieman juteltavaa keskenämme, niin että älkää poistuko ennenkuin olen saanut puhua kanssanne.
— Olemme epäilemättä epähienoja, sanoin minä, — ja kun meidät on nyt, tahi oikeammin, kun minut on nyt esitetty teille toistamiseen, jotta ensimäinen esittelyni vaipuisi unholaan, niin vetäydymme me, Gaston ja minä, pois.
— Ei millään muotoa; en sanonut sitä teidän tähtenne. Päinvastoin toivon, että te jäätte tänne.
Kreivi veti esille erittäin hienon kellon ja katsoi sitä.
— On aika lähteä klubiin, sanoi hän.
Marguerite ei vastannut.