— Oh, kuinka te olette siveellinen! vastasi hän hymyillen ja ojensi minulle kätensä.
— En sano sitä itseni tähden, vaan teidän.
Marguerite teki liikkeen ikäänkuin tahtoen sanoa:
— Oh, minä olen jo aikoja sitten herennyt olemasta siveellinen, minä.
Samassa saapui Nanine.
— Onko illallinen valmis? kysyi Marguerite.
— On, neiti, tuossa paikassa.
— Tosiaankin, sanoi Prudence minulle, — tehän ette ole vielä nähnyt huoneustoa; tulkaa minä näytän sen teille.
Marguerite seurasi meitä hetkisen tuossa ihanassa huoneustossa, mutta kutsui sitten Gastonin luoksensa ja läksi hänen kanssaan ruokasaliin katsomaan oliko illallinen valmis.
— Kuulkaa, sanoi Prudence kovalla äänellä, ottaen eräältä hyllyltä saksilaisen porsliiniesineen, — en ole tietänyt, että teillä on tämä pieni mies.