— Mikä? kysyi Marguerite.
— Tämä pieni paimen, joka pitää kädessään linnunhäkkiä.
— Ottakaa se, jos se teitä miellyttää.
— Oh, on synti anastaa se teiltä.
— Ajattelin antaa sen kamaripalvelijattarelleni, sillä se on mielestäni kauhistuttava; mutta koska te pidätte siitä, niin ottakaa se.
Prudencen huomio kiintyi lahjaan, eikä siihen tapaan, jolla se annettiin. Hän pani syrjään paimenensa ja vei minut sitten pukuhuoneeseen, missä näytti minulle kahta seinällä riippuvaa pienoismuotokuvaa.
— Tämä on kreivi G…, sanoi hän.
— Hän oli kovin rakastunut Margueriteen; hän juuri "keksi" hänet.
Tunnetteko hänet?
— En. Ja tämä tässä? kysyin minä osoittaen toista muotokuvaa.
— Hän on pikku vicomte L…, jonka täytyi matkustaa pois.