— Ei.
— Prudencen laita on toisin.
— Lupasiko hän teille jotakin?
— Enemmän kuin jotakin, ystäväni! Kukapa uskoisi, että tuo pikku
Duvernoy on vielä niin hyvin säilynyt.
YHDESTOISTA LUKU.
Armand vaikeni päästyään näin pitkälle.
— Tahdotko sulkea ikkunan? sanoi hän, — minua alkaa viluttaa. Minä menen sillä aikaa vuoteeseen.
Suljin ikkunan.
Armand, joka oli vielä sangen heikko, riisui aamutakin yltään ja asettui vuoteeseen. Hän näytti väsyneeltä.
— Sinä olet ehkä puhunut liian paljon, sanoin minä. — Tahdotko, että minä poistun, jotta voit nukkua? Voit sitten jonakin toisena päivänä kertoa lopun tuosta tarinasta.