— Ikävystyttääkö se ehkä sinua?
— Päinvastoin.
— Silloin minä jatkan. Vaikka jätätkin minut yksin, niin en kuitenkaan voi nukkua.
— Kun minä saavuin kotiini, jatkoi hän, tarvitsematta muistella, niin elävästi oli hänellä mielessä kaikki nuo seikat, — en käynyt nukkumaan; istuuduin miettimään päivän seikkailua. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti ja odottamatta, että tosiaan luulin uneksineeni.
Ensimäinen vaikutelma, jonka olin saanut tulevasta rakastajattarestani, oli ollut niin voimakas, että se yhä piti minua vallassaan. Jatkuvassa itsepäisyydessäni en tahtonut nähdä hänessä samanlaista tyttöä kuin muut hänen kaltaisensa, ja kaikille miehille ominaisella turhamaisuudella olin valmis uskomaan, että hän tunsi minua kohtaan samanlaista mieltymystä kuin minä häntä kohtaan.
Kuitenkin havaitsin monta kielteistä seikkaa, ja minä olin usein kuullut kerrottavan, että Margueriten rakkaudesta oli tullut enemmän tahi vähemmän kallis kauppatavara, vuodenajan mukaan.
Mutta toiselta puolen, kuinka sovittaa nuo huhut kreivin yhä jatkuviin, tuloksettomiin käynteihin? Voi sanoa, että kreivi ei miellyttänyt häntä, ja että, kun herttua piti häntä niin loistavasti yllä, hän tahtoi mieluummin ottaa, jos hän kerran rakastajan halusi, sellaisen, joka häntä miellytti. Miksi, miksi hän ei silloin valinnut, kaunista, sukkelaa ja rikasta Gastonia, vaan minut, joka olin hänestä ollut niin naurettava, kun hän ensi kerran minut näki?
Mutta totta myöskin, että yksi ainoa minuutti voi vaikuttaa enemmän kuin koko vuoden käynnit.
Kaikista illallisvieraista olin minä ainoa, joka kävin levottomaksi silloin, kun hän läksi pöydästä. Seurasin häntä, olin niin liikutettu, etten voinut sitä peittää, ja minä itkin suudellessani hänen kättänsä. Tämä seikka ynnä se, että olin joka päivä käynyt hänen luonaan hänen sairastaessaan oli ehkä saattanut hänet näkemään minussa toisenlaisen miehen kuin ne, joita hän tähän saakka oli tuntenut; ja ehkä hän ajatteli, että hän saattoi rakkauden tähden, joka ilmeni sillä tavalla, tehdä sen minkä hän oli tehnyt niin usein, ett'ei sillä ollut enää mitään merkitystä hänen silmissään.
Kaikki nämä olettamukset olivat sangen todennäköisiä; mutta olivat syyt mitkä tahansa hänen suostumukseensa, eräs asia oli joka tapauksessa varma, nim. se, että hän oli suostunut.