Sinä yönä en sulkenut silmiäni. Minä en itse tuntenut itseäni; olin melkein hullu. Toisinaan arvelin, etten ollut kyllin kaunis, kyllin rikas tahi hieno omistaakseni sellaisen naisen; toisinaan tunsin ylpeyttä ajatellessani tuota omistamista. Sitten minä aloin pelätä, että Margueriten mieltymys minuun oli vain hetken oikku, ja tuntien ennakolta, että pikainen loppu tekisi minut onnettomaksi, ajattelin, että oli parasta olla menemättä hänen luokseen, matkustaa pois ja kirjoittaa hänelle epäilyksistäni. Sitten minä siirryin määrättömiin toiveisiin, rajattomaan luottamukseen. Tein uskomattomia tulevaisuudensuunnitelmia; sanoin itselleni, että tuo nainen saisi kiittää minua henkisestä ja ruumiillisesta parantumisestaan, että viettäisin koko elämäni yhdessä hänen kanssaan, ja että hänen rakkautensa tekisi minut onnellisemmaksi kuin kaikkein puhtain ja viattomin rakkaus.
Niin, en voi muistaa niitä tuhansia ajatuksia, jotka nousivat sydämestä päähäni ja vähitellen sammuivat uneen, johon aamulla vaivuin.
Kun heräsin, soitti kello kahta. Ilma oli verraton ja minusta tuntui kuin elämä ei olisi koskaan näyttänyt niin kauniilta ja täyteläiseltä. Eilispäivän muistot palasivat jälleen, varjottomina, esteettöminä ja illan suloisten toiveitten kyllästyttäminä. Pukeuduin nopeasti. Olin tyytyväinen ja tunsin pystyväni parhaisiin tekoihin. Tuon tuostakin hypähti sydämeni rinnassani ilosta ja rakkaudesta. En välittänyt enää niistä syistä, jotka ennen nukahtamistani olivat tehneet minut levottomaksi; näin ainoastaan päämäärän, ajattelin ainoastaan hetkeä, jolloin taas saisin nähdä Margueriten.
Minun oli mahdoton pysyä kotona. Huoneeni osoittautui liian pieneksi onnelleni, tarvitsin koko luonnon.
Läksin ulos. Sivuutin d'Antin kadun. Margueriten vaunut odottivat hänen portaidensa edessä; läksin Champs Elysées'elle. Rakastin kaikkia ihmisiä, jotka vastaani tulivat, tuttuja ja tuntemattomia.
Kuinka hyväksi rakkaus tekeekään ihmisen!
Kun olin tunnin ajan harhaillut puistossa, näin kaukaa Margueriten vaunut; en tuntenut niitä, vaan aavistin.
Juuri kun vaunujen piti kääntyä Champs-Elysées'en kulmassa, pysähdytti Marguerite ne, ja eräs nuori mies läksi lähellä olevasta herrajoukosta keskustelemaan hänen kanssaan.
He juttelivat hetkisen; sitten palasi tuo nuori mies toveriensa luo ja vaunut vierivät eteenpäin; olin tällä välin lähestynyt herrajoukkoa, ja näin, että mies, joka oli puhellut Margueriten kanssa, oli kreivi G…, jonka kuvan Prudence oli näyttänyt minulle ja sanonut olevan henkilön, jota Marguerite sai kiittää asemastaan.
Häneltä oli Marguerite käskenyt sulkea oven edellisenä iltana, otaksuin, että hän oli pysähdyttänyt vaunut selittääkseen kreiville syyn menettelyynsä; ja minä toivoin samalla, että hän olisi keksinyt jonkun uuden tekosyyn kreiviä varten täksi illaksi.