Sitä mukaa kuin uudet ratsastajat lähestyivät, ne alkoivat näyttää yhä tutummilta.
Lopulta ei enää epäilystäkään: tulijat olivat herrat Jules de Bouillé ja de Raigecourt.
Pikku joukko-osasto lähti heitä vastaan.
Kun oli tultu lähekkäin, kuului toisen joukon taholta sama yhteinen kysymys, toisen joukon antaessa saman yhteisen vastauksen:
»Mitä on tapahtunut?»
»Kuningas on pidätetty Varennesissa!»
Kello oli tällöin suunnilleen neljä aamulla.
Uutinen oli hirveä isku, sitäkin hirveämpi kun molemmat nuoret miehet, jotka oli sijoitettu kaupungin laitaan, Grand-Monarquen hotelliin, missä he olivat joutuneet odottamatta puhjenneen kansannousun jalkoihin, olivat saaneet raivata tien väkijoukon halki eivätkä siis voineet tuoda yhtä ainoata seikkaperäista tietoa.
Mutta vaikka uutinen olikin hirveä, ei se sentään riistänyt kaikkea toivoa.
Markiisi de Bouillé, joka kaikkien ylempien upseerien lailla luotti ehdottomaan sotilaskuriin, arveli, että kaikki hänen määräyksensä oli toteutettu, eikä ottanut ajatellaksensakaan mahdollisia esteitä.