»Ah», mutisi kuningatar, »hän on siis pysynyt sanassaan!» Hovinaiset silmäilivät toisiaan, käsittämättä, mitä kuningatar tarkoitti. Läähättäen, kykenemättä puhumaan enempää Marie-Antoinette viittasi heitä kiirehtimään pukeutumista.
Milloinkaan ei pukeutuminen ollut käynyt rivakammin. Kuningatar tosin tyytyi vain palmikoimaan hiuksensa, jotka hän oli pesettänyt tuoksuvedellä puhtaiksi pölystä, ja kietomaan ympärilleen valkoisen musliinikankaisen aamunutun.
Astuessaan huoneeseensa ja annettuaan määräyksen opastaa kreivi de Charnyn sisälle hän oli kasvoiltaan yhtä valkoinen kuin hänen aamunuttunsa.
XI
Keihäänpisto
Tovin kuluttua kamaripalvelija ilmoitti herra kreivi de Charnyn ja tämä ilmestyi oviaukkoon laskevan auringon kultaiseen säteitten luomaan hohteeseen.
Hän, kuten kuningatarkin, oli käyttänyt hyväkseen palatsissa viettämänsä ajan poistaakseen ulkoasustaan pitkän matkan aiheuttamat jäljet ja sen hirveän taistelun merkit, jonka hän oli saanut kestää perille tultuaan.
Hänen yllänsä oli hänen tuttu asetakkinsa, toisin sanoin fregatti-kapteenin virkapuku, jossa oli punaiset päärmeet ja pitsiliepeet.
Sama puku oli ollut hänen yllään silloin kun hän tapasi kuningattaren ja Andrée de Taverneyn Palais-Royal-aukiolla ja saattoi heidät ajurinrattailla Versaillesiin saakka.
Milloinkaan hän ei ollut näyttänyt näin komealta, näin tyyneltä, näin kauniilta, ja häntä katsellessaan kuningattaren oli vaikea uskoa, että hän oli sama mies, jonka kansa oli tunti sitten ollut repiä palasiksi.