Kamaripalvelija toi kaksi kynttelikköä ja asetti ne takan reunalle.
Kuningatar ei malttanut odottaa hänen poistumistaan, vaan, lähti kirjelippu kädessä takan luo palvelijan sulkiessa ovea.
Kahdesti hän silmäili kirjelippua näkemättä mitään.
»Voi», mutisi hän, »tämä ei ole paperia, vaan tulenliekkiä!»
Ja hän nosti käden silmilleen, ikäänkuin olisi halunnut palauttaa niihin näkövoiman, jonka ne tuntuivat kadottaneen.
»Hyvä jumala, hyvä jumala!» vaikeroi hän ja polki kärsimättömänä jalkaa.
Lopulta hän masensi kätensä värähtelyn ja hänen silmänsä alkoivat nähdä.
Hän luki käheällä äänellä, joka ei ollenkaan tuntunut hänen tavalliselta ääneltään:
»Tämä kirje ei ole osoitettu minulle, vaan veljelleni, kreivi Olivier
de Charnylle. Sen on kirjoittanut hänen vaimonsa, kreivitär de Charny.»
Kuningatar keskeytti lukemisen hetkeksi ja jatkoi sitten: