Ja kuningatar ojensi molemmat kätensä Charnylle kuin kutsuakseen hänet lähelleen.
Mutta Charny pysyi paikallaan.
»En ole sitä repinyt enkä heittänyt tuleen» sanoi hän.
»Mutta miksette siis ole lukenut sitä?» sanoi kuningatar ja vaipui takaisin nojatuoliinsa.
»Veljeni sai luovuttaa kirjeen minulle vain, jos haavoittuisin hengenvaarallisesti. Mutta ah, minä en kuollutkaan, vaan hän!
Hänen kuolemansa jälkeen minulle tuotiin hänen paperinsa ja niiden papereitten joukossa oli kreivittären kirje ynnä tämä paperilippu… lukekaa, madame.»
Ja Charny ojensi kuningattarelle Isidorin kyhäämän kirjelipun, joka oli ollut kiinnitettynä kreivittären kirjeeseen.
Marie-Antoinette otti kirjelipun vapisevin käsin ja soitti.
Kuvailemamme kohtauksen aikana oli tullut pimeä.
»Valoa», sanoi hän, »heti!»
Kamaripalvelija poistui. Syntyi hetken hiljaisuus, jolloin ei kuulunut muuta ääntä kuin kuningattaren huohottava hengitys ja hänen sydämensä kiihkeä sykintä.