»En tiedä, ajatteleeko kreivitär minua paluuni hetkellä, madame, mutta lähtiessäni hän on ajatellut minua, siitä olen varma.»
»Olette siis tavannut hänet lähtiessänne?»
»Minulla on ollut kunnia sanoa teidän majesteetillenne, etten ole nähnyt rouva de Charnyta sen jälkeen kun lupasin kuningattarelle kunniasanallani, etten tapaa häntä.»
»Hän on siis kirjoittanut teille?
Charny oli vaiti.
»Kas niin», huudahti Marie-Antoinette, »tunnustakaa, että hän on kirjoittanut teille!»
»Hän on antanut veljelleni Isidorille kirjeen, joka on osoitettu minulle.»
»Ja te olette lukenut sen kirjeen?… Mitä hän sanoi teille, mitä hän voi kirjoittaa teille? Ah, hän oli vannonut… Kas niin, vastatkaa pian… No, mitä hän sanoi teille siinä kirjeessä? Puhukaa toki! Näettehän, että minä ihan kiehun!»
»En voi sanoa teidän majesteetillenne, mitä kreivitär sanoi minulle kirjeessään, sillä en ole sitä lukenut.»
»Olette siis sen repinyt!» huudahti kuningatar riemastuneena. »Olette heittänyt sen tuleen lukematta sitä? Charny, Charny, jos olette sen tehnyt, olette maailman vilpittömin mies, ja minä olen turhaan valitellut. En ole mitään menettänyt!»'