Ratsastaja oli kreivi de Charny.
»Kuninkaan luo, herrat, kuningasta auttamaan!» huusi hän niin kaukaa kuin äänensä jaksoi kuulua ja kohotti kätensä.
»Kuninkaan avuksi, eläköön kuningas!» vastasivat yhteen ääneen sotamiehet ja upseerit.
Charny liittyi joukkoon. Hän selosti parilla sanalla tilanteen.
Kuningas oli Varennesissa vielä silloin kun kreivi lähti matkalle.
Kaikki ei siis ollut vielä hukassa.
Hevoset olivat lopen uupuneet. Mutta siitä huolimatta vauhtia lisättiin. Hevosille oli syötetty kauroja, miehet olivat lämmenneet puheista ja markiisin antamista kultarahoista. Rykmentti karautti eteenpäin kuin myrskypilvi ja yhä huudettiin: »Eläköön kuningas!»
Crépyssâ tavattiin tiellä pappismies. Hän oli perustuslaillinen pappi.
Hän katseli tätä joukkoa, joka kiiti Varennesiin päin, ja sanoi:
»Menkää, menkää! Onneksi tulette perille liian myöhään.»
Kreivi de Bouillé kuuli hänen sanansa ja syöksyi miekka ojossa hänen kimppuunsa.
»Onneton, mitä sinä teet?» huusi hänen isänsä.
Nuorukainen huomasi ajoissa, että aikoi surmata aseettoman miehen ja että tämä mies oli pappi kaksinkertainen rikos. Hän irroitti jalkansa jalustimesta ja iski saappaallaan pappia rintaan.