Kansanmiehen viha
Nämä kaksi miestä seisoivat vastakkain ja silmäilivät toisiaan, mutta aatelismiehen katse ei saanut kansanmiehen katsetta vaipumaan. [Romaani on suoranaista jatkoa Pakiolaiskuninkaallle]
Billot lisäksi aloitti puhelun.
»Herra kreivi on suonut minulle kunnian saada kuulla, että teillä oli minulle jotakin asiaa. Odotan teidän puhuvan.»
»Billot», kysyi Charny, »mistä johtuu, että tapaan teidät täällä koston tehtävissä? Luulin teitä ystäväksemme, meidän aatelisten ystäväksi, ja sen lisäksi kuninkaan rehdiksi, uskolliseksi alamaiseksi.»
»Olen ollut, herra kreivi, rehti ja uskollinen alamainen, olen ollut, en teidän ystävänne, sillä sellaista kunniaa ei ole suotu minunlaiselleni maanviljelijä-pahaiselle, vaan olen ollut teidän nöyrä palvelijanne.»
»Entä sitten?»
»Entä sitten, herra kreivi, kuten huomaatte, en ole enää kumpaakaan.»
»En ymmärrä teitä, Billot.»
»Miksi haluatte ymmärtää minua, herra kreivi? Kysynkö minä teiltä, miksi olette uskollinen kuninkaalle, miksi kuningattaren uhrautuva palvelija? En kysy, sillä oivallan, että teillä on syyt toimia siten ja että, rehellinen ja järkevä mies kun olette, tekojenne perustelut ovat niinikään rehelliset tai ainakin omantuntonne mukaiset. Yhteiskunnallisesti en ole niin korkealla kuin te, herra kreivi, eikä minulla ole teidän laajaa tietomääräänne, mutta te tunnette minut tai olette tuntenut minut rehelliseksi ja järkeväksi mieheksi. Voitte siis otaksua, että minulla on, kuten teilläkin, omat perusteeni, elleivät hyvät, niin toki omantuntoni mukaiset.»