Billot astuu suoraan häntä kohden.
»Herra pormestari», sanoo hän sillä lujalla äänellä, jonka lukijat jo entuudesta tuntevat, »olemme odotelleet teitä yli tunnin».
»Kuka te olette ja mitä teillä on minulle sanottavaa?» kysyy Bailly.
»Kuka minä olen?» vastaa Billot. »Minua kummastuttaa, että te, herra
Bailly, kysytte minulta, kuka minä olen. Tosin ne, jotka poikkeavat
vasemmalle, eivät osaa tuntea niitä, jotka jatkavat suoraa tietänsä…
Minä olen Billot.»
Bailly liikahti. Tuo sana palautti hänen muistiinsa miehen, joka ensimmäisten mukana oli rynnännyt Bastiljiin, miehen, joka oli vartioinut kaupungintaloa Foulonin ja Berthierin kirveinä murhapäivinä, miehen, joka oli astunut kuninkaan vaununoven eteen kun tämä palasi Versaillesista, joka oli kiinnittänyt Ludvig XVI:n hattuun kolmivärisen kokardin, joka oli herättänyt Lafayetten lokakuun 5 ja 6 päivän välisenä yönä ja joka oli tuonut Ludvig XVI:n Varennesista.
»Ja minulla on teille sanottavaa se», jatkaa Billot, »että meidät on lähettänyt tänne Mars-kentälle kokoontunut kansa».
»Entä mitä se kansa pyytää?»
»Se pyytää, että täytettäisiin kolmen edustajanne antama lupaus, toisin sanoin, että kaksi väärin syytettyä kansalaista laskettaisiin vapaalle jalalle. Heidän viattomuudestaan me menemme takuuseen.»
»Hyvä on», sanoo Bailly ja yrittää päästä ohi, »vastaammeko me moisista lupauksista?»
»Miksette niistä vastaisi?»