Se ääni lähenee.
Silloin silmäillään toisiaan, tullaan levottomiksi. Rantatörmältä kuuluu hälinää. Osoitetaan pistimiä, jotka välkkyvät kuin rautainen viljavainio.
Eri isänmaallisten seurojen jäsenet kokoontuvat yhteen, ryhmittyvät ja ehdottavat, että poistuttaisiin kentältä.
Mutta isänmaanalttarin tasokkeelta Billot huudahtaa:
»Veljet, mitä me teemme ja miksi pelkäämme? Joko sotalaki on suunnattu meitä vastaan tai ei ole. Ellei ole, niin miksi pakenisimme? Jos on, niin se on julkaistava, meitä varoitetaan kehoituksilla, ja silloin meillä on aikaa poistua.»
»Niin, niin», huudetaan kaikilta tahoilta, »me olemme lain turvassa… odottakaamme kehoituksia… vaaditaan kolme kehoitusta… jääkäämme, jääkäämme!»
Ja kaikki jäävät.
Rummun pärrytys tuli yhä lähemmäksi ja kansalliskaartilaisia ilmestyn
Mars-kentän kolmelle portille.
Yksi kolmannes tätä aseellista joukkoa saapui sotaopiston lähellä olevasta portista.
Toinen kolmannes marssi vähän alempana olevasta aukosta.