Sillä Robespierre oli puuseppä Duplayn katon alla.
Sillaikaa kuin rouva Roland, joka tietää, mihin vaaraan hän antautuu, ja joka vielä liioitteleekin sitä vaaraa, käy turhaan Maraisissa tarjotakseen hänelle suojaa luonansa, jättäkäämme Robespierre, joka on hyvässä turvassa Duplayn kelpo perheessä, josta pian tulee hänen uusi kotinsa, ja menkäämme Tuilerieihin tohtori Gilbertiä tapaamaan.
Tälläkin kerralla kuningatar odottaa, mutta koska hän ei odota Barnavea, ei hän ole nyt rouva Campanin keskikerroksessa, vaan omassa huoneessaan, eikä seiso käsi ovenrivassa, vaan istuu nojatuolissaan, pää käsiin nojaten.
Hän odottaa Weberiä, jonka hän on lähettänyt Mars-kentälle ja joka on nähnyt kaikki Chaillotin kunnaalta.
Tehdäksemme kuningattarelle oikeutta ja käsittääksemme vihan, joka häntä kannusti — niin väitettiin — ranskalaisia vastaan ja josta häntä on niin ankarasti moitittu, kertokaamme, koska olemme kuvailleet, mitä hän sai kärsiä Varennesin matkalla, myöskin, mitä hän oli saanut kärsiä paluunsa jälkeen.
Historioitsija voi olla puolueellinen; me olemme vain romaaninsepittäjä. Puolueellisuus ei ole meille luvallista.
Kun kuningas ja kuningatar oli pidätetty, ajatteli kansa vain yhtä seikkaa: kerran paettuaan he voisivat paeta toistamiseen ja tällä toisella kerralla päästä rajan taakse.
Kuningatarta varsinkin pidettiin velhona, joka Medean lailla pystyisi karkaamaan ikkunastaan kahden lohikäärmeen vetämissä vaunuissa.
Näitä ajatuksia ei hautonut ainoastaan kansa. Ne olivat juurtuneet niihin upseereihinkin, jotka olivat saaneet tehtäväkseen vartioida Marie-Antoinettea.
Herra de Gouvion, joka oli päästänyt hänet livahtamaan käsistään Varennesiin ja jonka rakastajatar, kuningattaren pukuvaraston hoitaja, oli antanut ilmi heidän lähtönsä Baillylle, oli selittänyt luopuvansa kaikesta vastuusta, jos jollakin toisella naisella kuin rouva de Rochereulillä — se oli, kuten muistettaneen, pukuvaraston hoitajattaren nimi — olisi oikeus päästä kuningattaren huoneistoon.