Hänen ympärilleen kertyi tavaton väenpaljous. Ehdotettiin jo, että häntä kannettaisiin riemukulussa.
Silmälasiansa yli hän pälyili hätääntyneenä oikealleen ja vasemmalleen hakien avointa porttia, pimeää käytävää, jonne pakenisi, jonne piiloutuisi.
Silloin hän tunsi käsivarteensa tartuttavan, tunsi, että hänet vedettiin sivulle, ja kuuli ystävällisen äänen kuiskaavan:
»Tulkaa!»
Robespierre myöntyi vaistomaisesti, antoi taluttaa itseään, näki oven sulkeutuvan hänen perässään ja huomasi olevansa puusepän työhuoneessa.
Tämä puuseppä oli arviolta kahden- tai viidenviidettä vuoden ikäinen. Hänen lähellään seisoi hänen vaimonsa. Perähuoneessa kaksi kaunista, nuorta neitoa, toinen viidentoista, toinen kahdeksantoista ikäinen, oli kattamassa perheen illallispöytää.
Robespierre oli hyvin kalpea ja näytti pyörtyvän siihen paikkaan.
»Léonore», sanoi puuseppä, »lasillinen vettä!»
Léonore, puusepän vanhempi tytär, lähestyi, koko ruumis vapisten, vesilasi kädessä.
Vakaisen kansantribuunin huulet kenties koskettivat neiti Duplayn sormia.