»Herra Gilbert», sanoi kuningatar, »odottakaa minua.» … Menen heti kuninkaan puheille ja palaan pian.»
Gilbert kumarsi. Kuningatar meni hänen ohitseen ja poistui ovesta, josta pääsi kuninkaan puolelle.
Tohtori odotti kymmenen minuuttia, neljännestunnin, puoli tuntia. Vihdoin aukeni ovi, mutta ovi, joka oli vastapäätä sitä, mistä kuningatar oli mennyt.
Tulija oli muuan vahtimestari, joka pälyiltyään levottomasti ympärilleen lähestyi Gilbertiä, teki vapaamuurarin salamerkin, antoi hänelle erään kirjeen ja poistui.
Gilbert avasi kirjeen ja luki:
»Tuhlaat aikaasi, Gilbert. Tällä hetkellä kuningatar ja kuningas kuuntelevat herra de Breteuilia, joka on tullut Wienistä ja tuonut heille seuraavan valtiollisen ohjelman:
'Barnavea käytettävä kuten Mirabeauta; voitettava aikaa; vannottava perustuslaki; noudatettava sitä kirjaimellisesti, jotta näytettäisiin sen mahdottomuus. Ranska viilenee, ikävystyy. Ranskalaiset ovat huikentelevaa väkeä; tulee jokin uusi tuulahdus ja vapaus unohdetaan.
Ellei vapautta unohdeta, voitetaan ainakin yksi vuosi, ja vuoden perästä me olemme valmiit sotaan.'
Luovu siis näistä kahdesta kuolemaantuomitusta, joita vielä ivaten sanotaan kuninkaaksi ja kuningattareksi, ja mene, hetkeäkään arkailematta, Gros-Cailloun sairaalaan. Siellä tapaat kuolevan, joka ei ole niin sairas kuin he, sillä tämän kuolevan sinä voit pelastaa, mutta heitä sinä et voi pelastaa; he sensijaan vievät sinut mukanaan perikatoon!».
Kirjeessä ei ollut allekirjoitusta, mutta Gilbert tunsi Cagliostron käsialan.