XXI
Ei enää valtiasta! Ei valtiatarta!
Ennenkuin seuraamme Gilbertiä Gros-Cailloun sairaalaan, missä hänen hoitoaan vaati Cagliostron suosittelema tuntematon potilas, luokaamme viimeinen silmäys kansalliskokoukseen, jonka on määrä hajota sitten kun sen laatima perustuslaki on hyväksytty, perustuslaki, josta riippuisi kuninkaan erottamattomuus, ja katsokaamme, paljonko hovi hyötyi tästä heinäkuun 17 päivän kohtalokkaasta voitosta, joka kahta vuotta myöhemmin maksoi Baillyn pään. Senjälkeen me palaamme kertomuksemme sankareihin, jotka ovat kadonneet näkyvistämme, hekin kun ovat joutuneet politiikan pyörteisiin, jotka pakottavat meidät kuvailemaan lukijoille niitä valtavia katumellakoita, missä yksilöt katoavat antaakseen tilaa joukoille.
Olemme nähneet, mihin vaaraan Robespierre oli joutunut, ja tiedämme, että puuseppä Duplayn avulla hänen onnistui välttää ehkä kuolettava riemukulkue, jolla hänen kansanomaisuuttaan oli aiottu juhlia.
Sillaikaa kun hän syö illallista pienessä, pihan puolella olevassa ruokasalissa aviomiehen, vaimon ja molempien tytärten kanssa, hänen ystävänsä ovat huolissaan, sillä he ovat kuulleet, mikä tuho oli häntä uhannut.
Varsinkin rouva Roland. — Tämä uhrautuva nainen unohtaa, että hänet on nähty ja tunnettu isänmaanalttarilla ja että häntä uhkaa sama vaara kuin toisiakin. Hän aloittaa kutsumalla luoksensa Robertin ja neiti de Kéralion. Ja kun hänelle sanotaan, että kansalliskokous vielä samana iltana panettaisi Robespierren syytteeseen, lähtee hän Maraisin perille varoittamaan häntä, ja kun hän ei tapaa Robespierreä, palaa hän Théatinien laiturikadulle Buzotin luokse.
Buzot on rouva Rolandin ihailijoita, ja tämä tietää, mikä vaikutusvalta hänellä on Buzotiin. Senvuoksi hän vetookin tähän ystävään.
Buzot toimittaa heti sanan Grégoirelle. Jos feuillantti-kerhossa ahdistetaan Robespierreä, tulisi Grégoiren puolustaa häntä siellä. Jos kansalliskokous ahdistaisi Robespierreä, puolustaisi Buzot häntä siellä.
Buzotin teko on sitäkin ansiokkaampi, kun hän ei puolestaan ihaile
Robespierreä.
Grégoire meni feuillantti-kerhoon ja Buzot kansalliskokoukseen. Ei ollut puhettakaan Robespierren tai kenenkään syyttämisestä. Edustajat ja feuillantit olivat kauhuissaan omasta voitostaan, hölmistyneinä siitä verisestä askelesta, jonka he olivat astuneet rojalistien hyväksi. Yksityisiä henkilöitä ei siis syytetty, mutta sensijaan kyllä kerhoja. Muuan edustaja vaati niiden pikaista sulkemista. Hetken jo näyttikin siltä, että tämä toimenpide saisi enemmistön kannatuksen. Mutta silloin Duport ja Lafayette nousivat vastustamaan ehdotusta. Sulkea kerhot tietäisi feuillantti-kerhonkin sulkemista. Lafayette ja Duport eivät vielä epäilleet voimaa, jonka tämä ase pani heidän käteensä. He uskoivat, että feuillantit korvaisivat jakobiinit ja että he tämän suunnattoman koneiston avulla johtaisivat Ranskan yleistä mielipidettä.