Sillävälin koitti hetki, jolloin kansalliskokous lopettaisi toimintansa. Se koitti tosin hitaasti, kuten vanhuksille, joiden elämä sammuu ja ehtyy pisara pisaralta.
Äänestettyään valmiiksi kolmetuhatta lakia kansalliskokous päätti lopulta perustuslain tarkistuksen.
Tämä hallitusmuoto oli rautahäkki, johon se oli vastoin tahtoaan, melkein tietämättään, sulkenut kuninkaan.
Se oli kullannut häkin suojusraudat, mutta vaikka ne olivatkin hyvin kullatut, eivät ne silti voineet salata vankilaa.
Kuninkaan tahto oli tosiaankin tullut voimattomaksi, se oli pyörä, jota pyöritettiin, sen sijaan että se olisi pyörittänyt. Ludvig XVI:n koko vastustus sisältyi epäys-oikeuteen, joka kolmeksi vuodeksi lykkäsi säädetyn asetuksen täytäntöönpanon, ellei tämä asetus tyydyttänyt kuningasta. Silloin pyörä lakkaisi pyörimästä ja liikkumattomuudellaan pysähdyttäisi koko koneiston.
Tässä voimattomuudessaan Ludvig XIV:n ja Henrik IV:n kuninkuus, joka näiden suurten hallitsijoitten aikana oli ollut pelkkää aloitekykyä, olisi enää vain majesteetin nimellä koristettu tarpeettomuus.
Lähestyi päivä, jolloin kuninkaan piti vannoa vala perustuslaille.
Englanti ja emigrantit kirjoittivat kuninkaalle:
»Tuhoutukaa, jos on pakko, mutta älkää alentuko vannomaan!»
Leopold ja Barnave sanoivat: