»Totta tietenkin.»
»Kenen antama?»
»Kaupunginvaltuuston.»
»Oh!» huudahti ällistynyt nuorukainen.
Hän oli hetken vaiti. Astuessaan miesten kanssa takaisin Mars-kentälle hän kysyi:
»Oletteko jo viskanneen Seineen montakin ruumista?»
»Viiden kuuden paikkeilla», vastasi toinen miehistä.
»Anteeksi, kansalainen», jatkoi nuori mies, »mutta minulle on tuiki tähdellistä tehdä teille seuraava kysymys: oletteko viiden kuuden ruumiin joukossa huomannut seitsemän- tai kahdeksanviidettä vuoden vanhaa miestä, joka oli suunnilleen viisi jalkaa viisi tuumaa pitkä, vanttera, voimakas, ulkoasultaan puoleksi talonpoika, puoleksi porvari?»
»Hitossa», sanoi toinen miehistä, »me teemme vain yhden huomion: ovatko maassa viruvat vainajia vai eläviä. Jos ne ovat ruumiita, viskaamme ne jokeen; elleivät ne ole ruumiita, kannamme ne Gros-Cailloun sairaalaan.»
»Nähkääs», virkkoi nuorukainen, »minulla on hyvä ystävä, joka ei ole tullut tänään kotiin, ja koska minulle sanottiin hänen olleen täällä ja että hänet oli nähty täällä pitkin päivää, on minulla syytä pelätä, että hän viruu joko vainajien tai haavoittuneitten joukossa».